Tunne ja mieli: Miten suhtautua ystävän harhaluuloihin

Julkaistu Tunne ja mieli -lehdessä KYSY PSYKOLOGILTA- palstalla. Teksti: Heli Heiskanen

Ystävän harhaluulot hämmentävät

Kysymys: Ystäväni, jonka olen tuntenut vuosikaudet, muuttui yllättäen viime vuonna. Työnsä, kotinsa ja ystäväsuhteensa normaalisti hoitanut nainen alkoi yhtäkkiä puhua kuin agenttitarinoista: häntä seurataan kotimaassa ja ulkomaanmatkoilla, puhelinta kuunnellaan, kotiin on salaa asennettu kameravalvonta. Ensin luulin, että kyse on hassuttelusta tai ohimenevästä stressireaktiosta, mutta tätä on nyt jatkunut kuukausikaupalla. Tilanne huolestuttaa sekä häntä että meitä lähipiiriä. Mistä tällaiset äkilliset harhaluulot johtuvat ja miten minun pitäisi ystävänä niihin suhtautua? -Hanne

Helin vastaus: Kiitos kysymyksestäsi, Hanne, ymmärrän hyvin huolesi. Läheisen yllättäen muuttunut käytös hämmentää. Lievässä muodossa harhaluuloja voi olla kenellä tahansa esimerkiksi stressin tai väsymyksen aikana, mutta vakavampina ne saattavat joskus ennakoida psyykkistä sairastumista. Tyypillisiä harhaluuloja ovat aiheeton mustasukkaisuus, petetyksi tai seuratuksi tuleminen tai kuvitelma vakavasta sairastumisesta.

Ystäväsi puheet saattavat olla harhaluuloja, mutta on myös mahdollista, että niillä on ainakin osittain todellisuuspohjaakin. Jokin todellinen tapahtuma, itse koettu tai vaikkapa lehdestä tai elokuvasta nähty, saattaa ruokkia epävarmuutta ja pelkoja. Voimakas stressi tai aiempi traumaattinen kokemus saattavat heikentää arviointikykyä ja erilaiset pelon ja ahdistuksen tunteet voimistuvat.

Harhaluuloilla on niitä kokevalle jokin merkitys ja tarkoitus. Ne ovat yleensä keino yrittää hallita joitain kipeitä tunteita, yksinäisyyttä, merkityksettömyyden tunnetta tai pelkoja. Sen vuoksi harhaluuloihin kannattaisi pyrkiä suhtautumaan ymmärtäväisesti, vaikka niihin ei tulekaan mennä mukaan.

Ystävänä voi keskustella aiheista ja kysyä, millä perusteella hän ajattelee niin, sitten kertoa rauhallisesti omat ajatuksensa epäilysten todenperäisyydestä. Väittelemään ei silti kannata ryhtyä, koska itsepintaiselle uskomukselle löytyy aina todisteita.

Voikin olla hyvä keskittyä ihan muihin asioihin ja mukavaan tekemiseen hänen kanssaan. Hänelle voi myös kertoa olevansa huolissaan hänen muuttuneesta käytöksestään ja puheistaan.

Jos harhaluulot ovat kovin voimakkaita tai hallitsevia ja niihin liittyy ahdistusta, voi tarjoutua lähtemään mukaan lääkärin vastaanotolle.