Julkaistu Tunne ja mieli -lehdessä KYSY PSYKOLOGILTA- palstalla.  Teksti: Heli Heiskanen

Kiltin tytön syndrooma

Kysymys: Pienenä meidät tytöt kasvatettiin tottelemaan ja käyttäytymään nätisti. Minäkin olen yrittänyt ahtautua tähän muottiin koko elämäni, ja haluan olla kaikille mukava. Iän myötä olen huomannut, että kiltteydellä ei työelämässä pääse pitkälle, ja että parhaiten menestyvät ne – yleensä miehet – jotka ovat suoria ja vähän kusipäisiäkin. Olen kyllästynyt toisten ihmisten myötäilyyn. Miten voisin oppia olemaan oikealla lailla jämäkkä ja saavuttaa toivomani uralla etenemisen?

Krisse

Helin vastaus: Kerrot tärkeästä asiasta, joka koskettaa monia, ja varsinkin naisia (mutta myös osaa miehistä, myöh.huom). Liika kiltteys palkitsee aikansa, koska miellyttävä ja avulias ihminen saa hyväksyntää. Vuosien ja vuosikymmenten aikana liika joustaminen ja muiden tarpeiden mukaan eläminen alkaa kuitenkin kuormittaa. Kuten kuvaat, kiltteydellä ei ehkä pärjää niin hyvin elämässä ja työssä. Tai ainakin sillä on kova hinta, omat tarpeet ja tunteet jäävät taustalle ja suorittamisen alle.

Pinnan alle alkaa kertyä myös katkeruutta ja oikeutettua ärtymystä siitä, ettei tilanne ole oikeudenmukainen. Moni päätyykin pohtimaan, miten oppisi paremmin pitämään puoliaan ja ilmaisemaan tahtoaan.

Kyllästyminen vallitsevaan tilanteeseen on muutoksen ensiaskel, ja sen olet nyt ottanut. Sen jälkeen voi alkaa havainnoimaan omia käyttäytymismalleja ja niiden seurauksia. On tärkeää olla mahdollisimman hyväksyvä ja armollinen itseään kohtaan, koska moittimalla lannistaa itseään entisestään. Jokainen elää elämäänsä parhaan kykynsä mukaan, ja liiallinen kiltteys on yksi selviytymiskeino elämässä. Kun oppii huomaamaan liian kiltteyden vaikutukset yhä selvemmin, alkaa todennäköisesti jo vaistomaisesti etsiä uusia käytösmalleja. Itselleen voi myös asettaa tavoitteita ja alkaa tietoisesti harjoittelemaan jämäkkyyttä.

Moni liian kiltti on hukannut omat tunteet, tarpeet ja tahdon. Niitä voi joutua etsiskelemään sisältään ja ikään kuin tutustua itseensä kunnolla kenties ensimmäistä kertaa elämässä. Samalla voi selvittää itselleen, mitä haluaa elämässä ja työssä. Mikä on itselle tärkeää, omien arvojen mukaista työtä? Voiko sen toteuttaa tässä työpaikassa tai ammatissa, vai haluaako suuntautua muualle?

Jämäkkyyden oppiminen on harjoittelun tulos. Pikku hiljaa on alettava sanoa ääneen mielipiteitään, tarpeitaan ja ilmaisemaan rajoja eli oppia sanomaan ei. Mallia voi katsoa kollegoista, joiden kokee osaavan olla oikealla tavalla jämäköitä.

Harjoitteluvaiheessa jämäkkyys menee välillä ylikin, ja joissain tilanteissa saattaa olla liiankin jäykkä tai ehdoton, kun välillä taas heilahtaa toiseen ääripäähän liialliseen myötäilyyn. Harjoittelun myötä omat rajat ja tahdonilmaisu selkiytyvät ja juurtuvat, jolloin sopivasta jämäkkyydestä ja joustavuudesta tulee luonnollinen toimintatapa. Samalla itsearvostus vahvistuu, mikä heijastuu takaisin ympäristöstä muidenkin kasvavana arvostuksena.