Kysy psykologilta: Narsismi ja kiusaamisesta selviytyminen

Julkaistu Hidasta elämää -sivustolla 1.4.2014 / kirjoittaja Heli Heiskanen

Kysyjä on tullut kiusatuksi työpaikallaan. Vaikka kokemuksista on jo aikaa, hän kysyy neuvoa kuinka selvitä kiusaamisesta jääneistä traumoista.

“Minulla oli työkaverina narsisti, näin ainakin oletin, vaikka en ole koskaan aikaisemmin elämässäni törmännyt sellaiseen henkilöön. Ilmeisesti minussa oli jotain, joka häntä ärsytti. En osannut olla mitenkään, että olisin tullut hyväksytyksi. Esim. hänen mielestään matkin hänen pukeutumistaan, keskustelin asiakkaiden kanssa, en vetänyt vessaa, käytin liikaa vessapaperia ja paljon muuta.

Eräänä päivänä sain ryöpyn niskaani, kun hänen mielestään olin taas toiminut väärin. Tämän ryöpytyksen kuuli myös esimieheni ja työkaverini. Kielenkäyttö oli aivan kamalaa. Ne sanat loukkasivat sisintäni, koska en itse tuntenut tehneeni väärin. Jouduin vihdoin turvautumaan lääkäriin. Verenpaine kohosi yli äyräiden en nukkunut ym. Sain viikon sairausloman ja olisin saanut vielä lisää mutta palasin kuitenkin työhön.

Hän oli täydellinen ihminen. Hän ei koskaan tehnyt virheitä, jos virhe sattui sen oli aiheuttanut joku toinen. Voisin verrata häntä alkoholistiin. Ehkä kaksi-kolme viikkoa saattoi mennä kohtalaisen hyvin kun puhuttiin vain kissoista ja koirista. Mutta sitten taas rävähti ja minä olin kohde.

Tässä on vain pieni raapaisu. En voi sille mitään että ilkeät sanat ja loukkaukset nousevat mieleen aika ajoin. Olen lukenut, että narsisti ei tiedä tehneensä mitään väärin. Kunpa voisin saada asian pois mielestäni. Tunnen itseni jotenkin syylliseksi itsetuntonani on loukattu. Luulen että narsistien uhreja on paljon, mutta ehkä siitä on vaikea puhua mikäli sen on edes tunnistanut.”

Nimim.Mummo -76

Helin vastaus:

Kiitos tärkeästä kysymyksestä. Aika ajoin vastaanotolleni tulee narsistin uhri, joka ihmettelee kärsimystään ja kokee itsensä epäonnistuneeksi. Erittäin harvoin itse narsisti hakee apua, koska hän ei koe itsessään vikoja vaan näkee ongelmat itsensä ulkopuolella.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on psykiatrinen diagnoosi, joita on noin 1% ihmisistä. Diagnoosin tekeminen on syytä jättää vain psykiatrian alan lääkäreille. Arkikielessä narsistiksi kutsutaan myös voimakkaasti narsistisesti käyttäytyviä henkilöitä, jotka aiheuttavat haittaa ja kärsimystä ympärilleen.

Tässä artikkelissa käsittelen narsistista käyttäytymistä tässä laajemmassa merkityksessä ja käytän sanaa narsisti kuvaamaan henkilöä, jolla on voimakkaita narsistisia piirteitä. Laajasta aiheesta nostan esiin muutamia olennaisia asioita.

Kaikilla on narsistisia käyttäytymispiirteitä

Monesti narsismista puhuttaessa jaotellaan narsistit pahoiksi ja meidät muut hyviksi ihmisiksi. Mielestäni on olennaista huomioida, ettei jako ole niin mustavalkoinen. Ihmisenä oleminen on paljon moniulotteisempi ilmiö. Narsistisia piirteitä on meillä kaikilla enemmän tai vähemmän ja se on normaalia.

Narsistisuutta on mm. itsekeskeisyys, suuret kuvitelmat itsestä, ihailun ja erikoiskohtelun vaatiminen, toisten manipuloiminen ja hyväksikäyttö, empatian puute ja haluttomuus/kyvyttömyys asettua toisen asemaan, pakonomainen voittamisen halu ja kyvyttömyys sietää kritiikkiä. Ongelmaksi nämä piirteet tulevat, kun ne ovat voimakkaita ja hallitsevia.

Narsisti luokittelee ihmiset suosikeiksi ja mustalle listalle. Osa jää neutraaleiden mitättömyyksien joukkoon. Suosikit muodostavat hovin, jossa kaikki ovat samalla puolella ja samanmielisiä, narsistia tukevia. Mustalle listalle voi joutua silmänräpäyksessä, jos erehtyy arvostelemaan tai vähättelemään narsistia. Sen seurauksena pahimmillaan joutuu rajusti kiusatuksi ja “parhaimmillaan” saa välinpitämättömän kohtelun.

Narsismin ytimessä häpeä ja kateus

Lukuisten lukemieni kirjojen ja tapaamieni ihmiskohtaloiden perusteella olen ymmärtänyt, että haitallisen narsismin ytimessä on usein koteloitu häpeä ja syvä kateus. Häpeän tunteen kokonaisvaltaisuus tekee siitä meille kaikille vaikean tunteen kohdata. Narsistin kohdalla häpeän käsittelytaidot ovat kuitenkin jääneet täysin kypsymättömiksi. Ikään kuin narsistin sisälle olisi jäänyt punainen häpeäkupla ja hänen on tehtävä kaikkensa, ettei huomio kohdistuisi siihen.

Häpeän pelko lienee yksi syy, miksi narsisti heijastaa kaikki virheet ja puutteellisuudet itsensä ulkopuolelle. Jos parisuhteessa tulee riita, syy on aina puolison. Jos työprojekti epäonnistuu, syyllinen on työpari tai asiakas tai alihankkija. Jos lapsi voi huonosti, syyllinen on lapsi itse, koulu, lapsen kaverit tai yhteiskunta. Aina löytyy syyllinen itsen (ja hovin) ulkopuolelta.

On hyvä huomata, että epämiellyttävien asioiden ja tunteiden projisointi eli heijastaminen itsen ulkopuolelle on jossakin määrin tuttua meille kaikille. On inhimillistä haluta ulkoistaa sellaiset puolet itsestä, joita ei ole vielä valmis hyväksymään. Terve henkinen kehitys kuitenkin etenee ja vähitellen elämänkokemusten myötä “tavallinen” ihminen on valmis kohtaamaan omia varjopuoliaan ja hyväksymään ne osaksi itseä. Kyky nähdä omia virheitä ja puutteita sekä ottaa niistä vastuu onkin yksi merkki siitä, että henkilö ei ole narsisti.

Kateus on toinen narsismin ydinpiirre ja usein myös todellinen syy kiusaamiselle. Narsisti itse ei missään tapauksessa myöntäisi olevansa kateellinen. Sen sijaan hän saattaa nähdä sankoin joukoin kateellisia ihmisiä ympärillään. Joskus voi olla, että menestyvää narsistia tosiaan kadehditaan, mutta vähintään yhtä usein kyse on todennäköisesti narsistin omasta kateudesta, jota hän heijastaa muihin. Narsisti tarvitsee vahvat kuoret sisimpänsä ympärille, jotta hän pystyy välttämään ikävät tunteet ja kokemukset itsestä.

Kiillotettu minäkuva kulissina

Narsistille on äärimmäisen tärkeää ylläpitää kiillotettua minäkuvaa, johon hän useimmiten itsekin ilmeisesti uskoo. Narsismi voi olla vaikea tunnistaa, koska narsistisen henkilön haittapuolet saattavat tulla esille vain lähimpien seurassa kotona ja työyhteisössä. Sen sijaan etäisemmät ihmiset saattavat nähdä vain hurmaavan ja ihanteellisen yksilön. Tämä tekee narsistin uhriksi joutuneen tilanteen entistä tukalammaksi, koska muiden voi olla lähes mahdoton uskoa ja ymmärtää mitä kulissien takana tapahtuu.

Moni narsistin hampaisiin joutunut kokee saman ihmetyksen: miten tapahtuneet asiat ovat mahdollisia? Miksi asioita ei saada puhuttua ja sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä? Miksi tilanne aina äityy samaan vanhaan suohon vaikka asiat olisi taas kertaalleen selvitetty? Näyttää siltä, että narsistin kanssa ei päde tavanomaiset ihmisten kanssakäymisen säännöt.

Lopputulos hyvin usein narsistin kiusanteon kohteeksi joutuneella on murentunut itsetunto ja riekaleiksi revityt hermot. Kyse on todennäköisesti sellaisesta kokemuksesta, jota ei voi täysin ymmärtää kukaan muu kuin sellainen, joka on sen itse kokenut.

Miten selviytyä narsistin kanssa mahdollisimman vähin vaurioin?

Ensimmäinen ja paras neuvo: pysy erossa jos vain voit. Jos joudut olemaan tekemisissä narsistin kanssa, pidä etäisyyttä niin paljon kuin mahdollista, älä kerro henkilökohtaisia asioitasi ja ehkä jopa pidä kynttilääsi vakan alla hänen seurassaan. Parempi kun et paljasta heikkouksiasi, koska saatat löytää ne edestäsi, etkä myöskään lahjojasi täydessä mitassaan, koska ne provosoivat kateutta ja kostoa. Pysy asiassa ja huolehdi rajoistasi.

Miten selvitä menneistä kokemuksista? Kirjoittaminen on hyvä keino. Voit kirjoittaa kokemuksistasi raportin tai kirjeitä, joissa purat syvimpiä tuntojasi, mutta et anna näitä tekstejä kenellekään. Keskustelu hyvän ystävän kanssa tai varsinkin toisen vastaavaa kokeneen kanssa voi olla eheyttävää. Kannattaa kuitenkin huomioida, että pelkkä narsistin haukkumiseen ja vastakkainasettelun vahvistamiseen painottuva keskustelu EI eheytä, vaikka jossakin määrin tarpeellista voi ollakin. Pahan puhumiseen ja katkeruuteen on vaara kuitenkin jumittua ja silloin pitää itseään kiinni mustassa tervassa.

Myös ammattilaisen puheille voi tarvittaessa hakeutua ja runsaaseen kirjallisuuteen kannattaa tutustua. Tähän asti mielestäni paras aiheesta kirjoitettu kirja on Paula SalomaanNarsismin tiedostaminen – toipumisopas narsistille ja uhrille, jossa narsismia katsotaan laajemmin sekä liian itsekkyyden että liian epäitsekkyyden näkökulmista. Myös Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli ja Naimisissa narsistin kanssa (Joutsiniemi ym.) ovat hyviä kirjoja.

Tavoitteena kokemusten käsittelyssä on viisainta pitää anteeksiantoa tai menneisyydestä irtipäästämistä sitten, kun kokemuksia on riittävästi käsitelty. Menneiden unohtaminen harvoin suoraan onnistuu ennen kuin kokemukset ja niihin liittyvät tunteet ovat tarpeeksi kohdattu. Oikotietä ei siis ole ja siinä piilee myös kokemusten viisaus. Henkinen kehitys ja oppiminen voi seurata vasta kun kokemukset ensin eletään ja sitten käydään läpi ja lopulta päästetään irti.

Arvosta itseäsi ja nauti elämästäsi

Narsistin kohteeksi joutuneen on tärkeää vahvistaa itsearvostustaan ja omia rajoja. Vaikka uhri ei ole koskaan syyllinen kokemaansa kaltoin kohteluun, on olemassa kohteeksi joutumista altistavia tekijöitä. Tärkeimpänä niistä on heikko itsearvostus sekä liiallinen epäitsekkyys ja toisten miellyttämistaipumus. Kannattaa siis harjoitella tervettä itsekkyyttä.

Kaikista tärkeintä on vielä muistaa, että jokainen meistä on vastuussa vain omista teoistaan. Jos joku toinen käyttäytyy huonosti Sinua tai muita kohtaan, se on hänen vastuulla, vaikka uhri herkästi syyn ottaakin niskoilleen. Katso siis peilistä omia tekoja ja keskity rehelliseen ja hyväksyvään itsetuntemukseen sekä siihen mitä tästä kokemuksesta voit oppia. Yksi oppi kokemuksista narsistin kanssa voi olla herkkyys havaita varoitusmerkit jatkossa helpommin ja välttyä uudestaan joutumasta samaan tilanteeseen.

Ansaitset hyvää elämää: pidä hyvä huoli itsestäsi ja nauti kiitollisena kaikesta mitä elämässäsi on. Paradoksaalista kyllä, joskus rikottu itsearvostus mahdollistaa sen syvemmän eheytymisen. Todellista sisintäsi ei voi koskaan kukaan vahingoittaa, se on puhdas ja koskematon.


Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.