Vastaan Tunne ja mieli -lehdessä KYSY PSYKOLOGILTA- palstan kysymyksiin. Lehti on Mielenterveyden keskusliiton julkaisema lehti mielen hyvinvoinnista. Teksti: Heli Heiskanen

Tulisiko erityisherkkyys ottaa huomioon työyhteisössä?

Kysymys: Työyhteisössämme on hyvin monenlaisia ihmisiä. Yksi heistä on kertonut esimiehelleen olevansa erityisherkkä, ja muillakin esimerkiksi kynnys sietää hälyä ympärillään vaihtelee suuresti. Olemme siirtyneet omista työhuoneista avokonttoriin. Miten työtoverit voivat ottaa erityisherkän persoonan huomioon, ja tarvitseeko hän erityisjärjestelyjä?

Laura

Vastaus: Hyvä kuulla, että erityisherkkyys pyritään ottamaan työpaikalla huomioon. Herkän ihmisen hermojärjestelmä aistii ja reagoi huomattavasti voimakkaammin esimerkiksi aistiärsykkeisiin, kuten hälyn, valoon ja kiireeseen. Tällöin riskinä on muita nopeampi kuormittuminen.

Ensisijainen vastuu omasta hyvinvoinnista on aina ihmisellä itsellään. Jokaisen, myös erityisherkän, työtä tukevat toimenpiteet ovat erilaisia. Ihmisen tuleekin itse tunnistaa ja kertoa tarpeistaan, jotka auttavat työssä suoriutumista ja jaksamista.

Työtoverit voivat ottaa huomioon erityisherkän toiveita mahdollisuuksien mukaan.  Kyse voi olla esimerkiksi yleisen hälinän välttämisestä, keskeytysten rajoittamisesta ja sen ymmärtämisestä, että herkemmälle ihmiselle kahvitauko omassa rauhassa voi joskus olla sopivampi kuin rupattelu työkavereiden kanssa.

Työpisteiden suunnittelussa kannattaa ottaa erityisherkkyys ja muutkin yksilölliset tarpeet huomioon. Avokonttori sopii harvalle ihmiselle, koska siinä hälyä ja häiriötekijöitä on huomattavasti enemmän kuin erillisissä työhuoneissa.

Jokainen keskeytys hidastaa meneillään olevan työn tekemistä. Aistiärsykkeitä kannattaakin rajata esimerkiksi näkösermeillä, kuulosuojaimilla ja valaistuksen pehmentämisellä. Suositeltavaa on myös erillinen rauhallinen työskentelytila ja mahdollisuus etätöihin erityistä keskittymistä vaativien työtehtävien tekemiseksi.

Herkkyyttä, niin kuin muitakaan yksilöllisiä ominaisuuksia, ei ole tietenkään tarkoitus käyttää tekosyynä työn välttelyyn tai vaatia tarpeetonta erityiskohtelua. Yleensä herkän ihmisen ongelma on ennemmin liika tunnollisuus, joka houkuttelee työskentelemään enemmän kuin olisi tarpeen. Tilannetta voisi verrata elämäntilanteellisten tai terveydellisten syiden takia tehtäviin järjestelyihin. Lapsiperheillä on omat tarpeensa kuten lapsen hakeminen päiväkodista tiettyyn aikaan, ja selkäkipuinen tarvitsee omanlaisensa tuolin.

Erityisherkkyys on hyvä ottaa puheeksi työpaikalla, jos henki on luottamuksellinen ja avoin keskustelulle. Herkkyys on yksi esimerkki ihmisten erilaisuudesta. Jokainen kokee maailman oman itsensä kautta ja vain kokemuksia jakamalla voi ymmärtää toisten joskus täysin erilaista kokemusmaailmaa. Aina ei kuitenkaan ole tarpeen puhua erityisherkkyydestä, vaan riittää kun kertoo siitä minkälaiset olosuhteet ja järjestelyt tukevat omaa työtehoa ja jaksamista.